Toiveita ja valinnan vaikeutta

Ajatuksissa on jo pidempään siintänyt toive Senan pennusta talossa. Soopeli tuomassa väriä tähän synkän tummaan laumaan. Pari kertaa arvelin löytäneeni pentujen isäksi sopivan soopeliuroksen, mutta valitettavasti näillä kerroilla ei ollut onnea mukana, eikä pentuja saatu laitettua aluilleen.

Pari vuotta on pitkä aika, kun on kyseessä ensikertalainen narttu, jolla jalostukseen turvallisesti käytettävän iän yläraja lähestyy uhkaavasti, joten tällä kertaa päätin siirtyä jo jälkeläisiä saaneeseen urokseen ja löysinkin mieleiseni suvun Tanskassa asuvalta veteraaniurokselta, joka miellytti myös ulkonäöllisesti ja jolla oli jopa harrastustuloksia. Pitkään pyörittelin ajatusta, onko järkeä lähteä ekakertalaisen nartun kanssa ulkomaille? Kannattaisiko mielummin  kuitenkin käyttää nuorta suomalaista urosta, vaikka trikkiä jos soopelia ei löydy? Mutta kun on kerran päänsä johonkin löynyt, niin siihenhän se jäi ja lopulta kysyin mahdollisuutta käyttää tätä soopeliurosta, Igoria, jalostukseen.

Ilokseni omistaja lupasi uroksen jalostuskäyttöön Senalle, mutta vain sillä ehdolla että narttu siemennettäisiin. Toki siemennys mietitytti, mutta koska kyseessä oli minulle mieleinen, terve ja hyväkuntoinen 11-vuotias veteraaniuros, josta oli aiemmin jo todettu, että se on osaamaton astuja eikä omistaja halunnut sen takia luvata sitä ilman siementämistä, päätin että tälläkertaa siemennys on minulle ok. Voin nyt kuitenkin saada käyttööni uroksen, jonka pentuja ei enää muulla tavalla ole mahdollista saada.

Senan voin mahdollisesti halutessani astuttaa luonnollisesti myöhemmin, sillä on ollut aina hyvät juoksut ja se on ollut tyrkky tärppipäivinään. Uroksen astumisen puute toki on miinus, mutta myöhemmin ehkä nähdään kuinka se periytyy vai oliko uroksen kohdalla kyseessä vain laumassa asuvan koiran varovaisuus tai silkka kokemattomuus ja ehkä jo korkea ikäkin.