Pennut jo 6 viikkoa

Johan on aika hujahtanut ja pennut kasvaneet. Päivät kuluvat enimmäkseen nukkuen ja leikkien. Tarhasta karataan aina kun tulee tylsää ja ilmestytään sisälle ilmoittamaan, ettei viihdytty enää ulkona. Pennuista poika on kovaääninen tyyppi, se ilmoittaa huutamalla kaikesta mahdollisesta: tylsyydestä, nälästä, ulkoiluntarpeesta, kuumasta ja siitä että se on suljettu tilaan missä se ei halua olla. Tyttö on selkeästi hiljaisempi tyyppi, se vonkuu vain yrittäessään sohvalle Näpsän luo, mutta turhautuu kun pomppu ei ihan vielä riitä.

 

Kiinteää ruokaa syödään reippaasti 4 kertaa päivässä ja Sena imettää pentuja enää vain pari kertaa päivässä. Vauhtihörppyjä yritetään kyllä ottaa myös siinä sivussa, jos ehditään. Molemmilla pennuilla on hyvä ruokahalu ja uppoaa niin lihat kuin nappulatkin. Tosin tyttö on nappularuuasta sitä mieltä että olkoot, jos poika tunkee sen pois kupilta. Palaa kyllä syömään jos kuppia heilauttaa, että kyllä tänne mahtuu. Sen maku on enemmänkin tuonne liharuokiin, ja jos saisi valita tämä haluaisi raakaruokkijakotiin.

 

Pentuja on käynyt katsomassa tuttuja ja vähän uusiakin ihmisiä. Enemmänkin saa tulla piipahtamaan! Myös pentujen isosisko Hilpi kävi morjenstamassa kavereita.

 

Mielenkiinnosta testasin Genomian kautta tilattavia CEA dna-testejä, sillä nämä menevät tehtäväksi laboratorioon Hong Kongissa. Ne luvattiin tulevan noin kolmessa viikossa, mutta tulokset tulivatkin sähköpostiin selvästi nopeammin. Poika Böö on geneettisesti cea-vapaa, tyttö Lulu on kantaja. Muita testejä ei ole vielä edes otettu, sillä nuo eivät olleet niin edulliset kuin aiemmin käyttämäni laboration testit. Ehkä tässä vielä ehditään testaamaan toistakin labraa vielä ennenkuin pennut kotoa lähtevät.

 

Viralliset nimet on lukittu, mutta vielä pitäisi hakea sirut niskaan että saadaan rekisteröinti kuntoon. Paperit tulevat Kennelliitosta nykyisin niin nopeasti, ettei ole tarvinnut pitää kiirettä rekkauksen kanssa.