Aika kuluu vauhdilla

Olen näköjään unohtanut kirjoitella pentujen menoista parin viikon ajalta. Hui. Sinä aikana onkin tapahtunut niin paljon, että ei paljon ole ehtinyt näppäimistölle kirjoittelemaan. Pennut ovat valloittaneet koko talon, ja välillä tuntuu että meillä toimii lähinnä ”kuljetus- ja siivouspalvelu Keyword” kun pentuja roudataan ulos ja sisään, pissalle ja kakalle, ja myöhässä ollessa pyyhitään, kuivataan ja siivotaan..

Pennut käytiin siruttamassa viime perjantaina, joten jos tämä päättämätön kasvattaja osaisi lukita viralliset nimet, olisivat lapset valmiita rekisteröitäväksi. Ensi maanantaina on kuitenkin oltava jo rekisteripaperit kädessä, kun ollaan silmätarkastukseen menossa, joten päätettävä pitää. Viimeistään tänään. Ei kiirettä.

Varauksia on vahvistettu sen verran, että soopelityttö Emmasta tulee nimenvaihdon myötä Hilpi, ja se lähtee Tampereelle ensi viikolla. Uudessa kodissa sillä on kaverina toinen nahka, joten tylsäksi ei varmasti käy päivät sielläkään. Hilpi menee harrastelu- ja ulkoilukaveriksi, joten odotamme mielenkiinnolla miten sille oppi päähän uppoaa.

Pennulla on käynyt vieraita ja tuttuja leikittämässä ja tutustumassa niihin aina vapaapäivien aikana. Ja mikä ettei, nehän ovat aina vieraiden aikaan tosi kilttejä ja herttaisia, eikä ollenkaan riiviöitä. Riiviövaihe on päällä vain ilta kahdeksasta aamu kahdeksaan. Tai ehkä vähän pidempäänkin nykyisin. Sena on ollut nyt pari yötä pois pentuhuoneesta, joka toivottavasti vähentää sen maidontuotantoa ja totuttaa pentuja siihen ettei emä ole eka vinkaisusta paikalla. Toki se saa muuten olla niiden kanssa vapaasti päivisin, ja työpäivinä se on edelleen pentuhuoneessa. Yöt ovat vaan sen myötä muuttuneet hieman äänekkäämmiksi, kun Sena ei heti vaimenna niitä tulemalla syöttämään ne kun ne vinkuvat.

Ruoka maistuu pennuille kyllä hyvin, ne ovat nyt saaneet turvotettua nappulaa (Eukanuban lammas-riisi penturuoka) ja Hill’sin pentujen purkkiruuan sekoitusta, jota lämmitetään vähän kuumalla vedellä. Pikkuisina ne saivat RC:n starter moussea nappulan ja lihan kanssa, mutta se vaihdettiin Hill’sin ruokaan tässä viiden viikon vaiheilla. Vähän jugurttia tai kermaviiliä on yleensä vielä mukana. Nappulan määrä on lisääntynyt tasaisesti ja pennut kasvavat minusta oikein sopivalla tahdilla. Pikku elefanteiksi. Hilpi on vähän sutjakkaampi vaikka syö ja kasvaa kyllä ihan samaan tahtiin kavereiden kanssa, mutta ehkä se aikoo pitää linjansa tai ehkä jäädä vähän mörssärikavereitaan pienemmäksi.

Leluilla leikkiminen on lisääntynyt tosi paljon viime aikoina. Hilpi-tyttö varsinkin tekee kaikesta lelun mikä hampaiden ulottuville osuu, sillä on äiskän asenne leikkimiseen – ”kiinni on ja pysyy”. Valitettavasti tämä koskee myös ranteita ja käsiä, joten kädet alkaa näyttää jokseenkin raadelluilta, jos hetken tyttösen kanssa haluaa leikkiä. Mutta ei sisarukset paljon huonommiksi jää, joten nilkkojen ja käsien onneksi leluja on viljelty pitkin lattioita, että sallittua revittävää on ulottuvilla mahdollisimman paljon.

Pennut ovat testailleet ulkoilua omassa pihassa yhä tiheämmin, vaikkakin vielä vain lyhyissä pätkissä, mutta ne alkavat viihtyä siellä pidempään kokoajan ja tutkia pihaa itsekin jo laajemmalta alalta. Myös kaulapantaan on tutustuttu muutaman kerran, välillä se kutittaa välillä ei. Lyhyt pätkä (todella.. noin 10 metriä) käytiin kävelemässä myös hihnan kanssa. Se oli tosi tyhmää, ainakin tyttöjen mielestä. Pitäisi saada mennä just omaan suuntaan, mieluiten taaksepäin.

Eilen testattiin myös autoilua muutaman kilometrin reissu, äiskä ja pennut peräkonttiin ja liikkeelle. Auto oli jees, liikkuva auto vähemmän jees. Mutta ei pahoinvointia eikä paljoa kiljumistakaan, kunhan ajeltiin suoraa asfalttitietä 🙂 Paluun jälkeen syötiin vielä muutama nami kontissa ennenkuin pennut päästettiin taas pihalle juoksentelemaan. Sen verran vissiin oli jännää, että heti piti päästä pissille ja kakille kun autosta pääsi pois, mutta autoon ei kukaan tehnyt mitään.

Viikon kuvaussession tuotokset lisätään vähän myöhemmin. Ne on jo 6 viikkoa 😮